Kävin heinäkuisena lauantaina Järvenpääläisessä Härmän Ratissa syömässä vallan mainion luomulounaan buffet-pöydästä.

Härmän Ratin tarina on mielenkiintoinen. Rakennus on alun perin Alahärmän Ojalan kylään 1920-luvulla rakennettu kansakoulu. Rakennus siirrettiin hirsinä Järvenpään Vanhakylään, ja toimii nyt juhlapaikkana sekä lounasravintolana.

Kuva lainattu osoitteesta: http://www.harmanrati.fi/tarina/

Härmän Rati on erikoistunut luomutarjontaan sekä vegaaniseen ruokaan. Härmän Ratin omilla Facebook-sivuilla kerrotaan, että luomuaste on tällä hetkellä 95 %. Vertailun vuoksi viime vuoden Luomu SM -kisan voittajalla luomuprosentti oli 92.

Pop up Prkl!-lounaalla tuli selväksi, että makuelämyksiä riitti sekä kasvissyöjille että sekasyöjille. Lihan ystävälle maistuivat mehukkaat luomupossu-lihapyörykät. Kasvisruokailija sai nautiskella Suomen ainoasta luomu-seitanista. Molempien kylkeen sopi vegaaninen tsatsiki.

Ihan parasta antia kuitenkin oli runsas salaattibuffet. Tarjolla oli mm. pikkelöityjä sieniä, marinoituina niin punasipulia, linssejä kuin punajuurtakin. Hernepyreetä ja paahdettuja oliiveja. Luomuisan vihersalaatin kera sinappivinaigrettea ja kylkeen talon spelttileipä yrttilevitteellä. Salaattipöydän antimissa oli todellakin maut kohdallaan. Lienee selviö, että luomun huomaa kyllä mausta, mutta oli tässä maustajakin selvästi tiennyt mitä on tekemässä!

Jälkiruoaksi oli kahvin kanssa verigreippikiisseliä vegaanisella ”kerma”vaahdolla. Verigreipin maku oli tietenkin karvas, mutta sitä tuo vaahto hyvin taittoi.

Härmän Ratiin kannattaa totisesti poiketa arkena lounaalle. Huom, muista jättää puukko ulos!

Lähteet:

http://www.harmanrati.fi

www.facebook.com/HarmanRati

Kävimme muutaman ravintoterapeutin voimin kesäkuisena tiistai-iltana tutustumassa villiyrtteihin Satu Hovin tykönä Katajahovissa, Pornaisissa.

Satu Hovi johdattamassa luonnonyrttien maailmaan.

Luonnonyrttejä on käytetty vuosituhansia paitsi ruoanlaitossa, myös lääkkeeksi. Jostain syystä tämä mahtava, monipuolinen ja ilmainen tarjonta on painunut unohduksiin. Samaan aikaan ihmiset kamppailevat terveyspulmien kanssa, jotka johtuvat heikosta ravitsemuksellisesta tasosta tehotuotetun ravinnon ollessa aivan liian ravinneköyhää. Lääkkeisiin luotetaan, mutta rohdoksiin suhtaudutaan epäilevästi. Silti kasveja on käytetty lääkintään tuhansia vuosia, kun taas teollisia lääkkeitä on ollut olemassa lähinnä muutamia vuosikymmeniä. Toki rohdoskasveja kerättäessä kasvit tulee tuntea sataprosenttisen varmasti, jotta suuhun ei päädy myrkkykasveja.

Jos kasvilääkintä kuulostaa liian ”vaaralliselta”, kuka tahansa voi huoletta täydentää hivenaineiden, vitamiinien ja antioksidanttien saantia lisäilemällä ruokiin vaikkapa nokkosta, voikukkaa tai vuohenputkea.

Katajahovissa pääsimme tutustumaan kymmeniin erilaisiin ruoka- ja rohdoskasveihin, joita metsät ja niityt ovat juuri tällä hetkellä väärällään. Saimme maistella tuoreena ja kuivattuna mm. mataraa, nokkosta, litulaukkaa, lutukkaa, vadelmanlehteä, siankärsämöä, kuusenkerkkää, katajankerkkää, voikukkaa ja montaa muuta.

Tutustuimme erilaisiin säilömismenetelmiin kuivaamisesta hiostamiseen ja siirapista yrttilikööriin. Likööreitä en tohtinut maistella, koska olin autolla liikenteessä, mutta yrttisimaa ja havujuomaa tuli kyllä naukkailtua.

Saimme myös maistaa Satun valmistamia herkkuja, kuten pihlajanmarjaleipää sekä aivan mahdottoman hyviä rahka-voilevitteitä, luonnonyrteillä maustettuja tietenkin. Lainasin tähän Satu Hovin uunituoreesta kirjasta ”Luonnonyrtit” reseptin tuohon herkulliseen leivänpäälliseen.

Satu Hovin uunituore teos: Luonnonyrtit – tunnistaminen, terveysvaikutukset, reseptit.

Yrttivoi

1 dl voita

200 g rahkaa

½ dl lutukan tai litulaukan lehtiä hyvin hienonnettuina

1 tl suolaa

Sekoita ainekset ja silppua tuoreita tai muserra kuivattuja yrttejä maun mukaan.

Litulaukka on todella maukas, valkosipulia maultaan muistuttava yrtti.

Käy tutustumassa Satu Hovin palveluihin: http://www.katajahovi.org/

Näin touko-kesäkuun vaihteessa on kuusenkerkkäkausi parhaimmillaan. Kerää talteen vaaleanvihreät herkkupalat, nautiskele ja laita loput pakastimeen talven varalle. Kuusenkerkkä on todellinen terveyspommi. Wikipedia kertoo:

”Kuusenkerkkiä on perinteisesti käytetty lisäämään virtsaneritystä, hoitamaan kihtiä, reumaa, keripukkia, sappivaivoja ja vatsavaivoja kuten liikahappoisuutta. Kuusenkerkkä sisältää antibakteerisia eteerisiä öljyjä, joiden väitetään vähentävän kehon tulehdustilaa ja edistävän liman, hien ja sapen eritystä. Kuusenkerkässä on runsaasti C-vitamiinia ja antioksidantteja.”

Jotkut valmistavat kuusenkerkästä siirappia. Kuusenkerkkää voi myös syödä salaatin seassa tai laittaa vaikka smoothien sekaan. Omassa iltapalassani oli tänään mm. mantelimaitoa, mustikkaa, nektariinia, banaania, mustikkaa, salanova-salaattia ja kuusenkerkkää. Nam!

Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuusenkerkkä

Siemenissä ja pähkinöissä, kuten myös jyvissä, on luontaisesti fytiinihappo-nimistä ainetta. Fytiinihapon tarkoitus on sitoa ravinteet tiukasti siemeneen siihen asti, kunnes on suotuisat hetket alkaa itää. Toisin sanoen siemen pitää kasvamiseen tarvitsemansa hivenaineet ja ravinteet tiukasti sisällään, kunnes on tipahtanut maahan ja kastuu ja likoaa läpimäräksi. Sade ja märkä maaperä liottavat siemenestä fytiinihapon pois. Tällöin ravinteet vapautuvat ja kasvu voi alkaa.

Siemenet ja pähkinät ovat toki ravitsevia sisältäen monipuolisesti hivenaineita ja vitamiineja sekä hyviä rasvahappoja, mutta liottamattomina ne päätyvät usein ruoansulatuskanavan kautta viemäriverkostoon. Paitsi että siementen fytiinihappo estää siemenessä itsessään olevia ravinteita imeytymästä suolistosta, saattaa runsaat määrät fytiinihappoa häiritä muun samalla syödyn ruoan imeytymistä. Fytiinihappo toimii entsyyminestäjänä tiettyjen ruoansulatusentsyymien osalta. Fytiinihappo on niin sanottu antiravinne, joka voi aiheuttaa suolisto-oireita ja happamoittaa elimistöä.

Siementen ja pähkinöiden syömistä ei fytiinihapon takia kannata lopettaa, vaan hyvä ratkaisu on liottaa siemenet. Kunnollinen liotus liottaa niistä fytiinihapon irti, ja jos ja vaikka vielä malttaa antaa siementen itää muutaman tunnin huoneenlämmössä liotuksen jälkeen, niin siemen moninkertaistaa ravintoainepitoisuutensa!

Mitä tulee kokojyväviljatuotteisiin, tilanne on hieman hankalampi. Kukapa nyt liottaisi leipäviipaleensa ennen ruokailua? Virallisessa suosituksessa on turhan suuri määrä viljaa, varsinkin jos otetaan huomioon, että viljojen suositellaan olevan kokojyvää. Noudatettaessa suositusta kasvaa fytiinihapon osuus liian suureksi ja suoliston toiminta ja imeytyminen häiriintyvät. On varteenotettava vaihtoehto korvata osa viljatuotteista runsailla kasviksilla sekä liotetuilla ja idätetyillä siemenillä ja pähkinöillä.

Hyvä nyrkkisääntö on liottaa siemenet runsaassa vedessä ”yön yli”. Laita siemenet kylmään veteen lasiseen tai keraamiseen astiaan. Noin 6-8 tuntia on useimmille pähkinöille ja siemenille hyvä liotusaika. Cashew-pähkinät likoavat tunnissakin, hasselit ja mantelit mieluummin yli 8 tuntia. Siemenet kannattaa huuhtoa sekä ennen että jälkeen liotuksen. Liotusvesi heitetään pois. Poikkeuksena chiansiemen, joka likoaa vartissa, ja sen voi liottaa suoraan käytettävään nesteeseen. Chia on kuitenkin erityisen tärkeä liottaa, koska se turpoaa voimakkaasti. Kuivana syötynä chiansiemen aiheuttaa suolitukoksen riskin.

Jos haluat liotuksen jälkeen kuivattaa esimerkiksi pähkinät ”takaisin” rapeiksi, onnistuu se kuivuria käyttämällä tai uuninpellillä 40 asteessa uuninluukku pienellä rakosella. Miksei myös kylppärissä lattialämmitystä hyödyntäen.