Luonani ravintoterapiavastaanotolla käy usein perheenäitejä, jotka kysyvät tuskastuneina minulta kysymyksen: Miten ne pienet lapset saisi syömään kasviksia?

Kysymys on tärkeä, koska lapset oppivat lapsuudenkodissaan syömisen mallin, jota voi olla yllättävän vaikea muuttaa sitten aikuisena. Ja toisaalta lapsuuden ruokavalio luo perustukset kehon vastustuskyvylle, suoliston kunnolle ja optimaaliselle aineenvaihdunnalle. Toisin sanoen, lapsuuden ruokavalio vaikuttaa terveyden tasoon läpi elämän, ei vain kyseisellä ajanjaksolla.

Olen itse lähtenyt ihan nollasta liikkeelle omien lasteni kanssa. He olivat pienenä päässeet tottumaan siihen, että lautaselta löytyy einespinaattilettuja, ranskanperunoita ja nakkeja. Kun sitten itse heräsin näihin terveys-asioihin, perheessämme käytiin melkoista kamppailua ennen kuin vihannekset, marjat ja juurekset hyväksyttiin pikkuväen toimesta osaksi päivittäistä ruokailua.

 

Tätä pidin jo työvoittona lasteni kasviksiin totuttelussa: toinen maustoi kaurapuuronsa mustikoilla, kirsikkatomaateilla ja herneenversoilla. Toisen valintana pikantti kaneli-parsakaali.

 

Tässä muutamia vinkkejä kasvisten sisäänajoon.

1. Osallistaminen. Osa ongelmaa on usein se, että luontoyhteytemme on katkennut ja lapsille on hyvin epäselvää mistä se ruoka lautaselle ilmestyy. Tai korkeintaan lapset ymmärtävät sen tulevan Prismasta. Anna lasten Prismassa valita hevi-osastolta omat vihannekset. Anna heidän punnita ne ja maksaa ne itse kolikoilla. Anna heidän kuoria, pilkkoa ja muussata. Onkikaa kesällä kaloja. Peratkaa ne yhdessä. Kerätkää kalafileen kylkeen sienet ja jälkkäriksi marjat. Anna lasten kylvää pieneen ruukkuun liotettuja luomuherneitä, ja anna heidän napsia versoja.
2. Palkitseminen. Piirtäkää isolle kartongille tarroja varten taulukko, ja sen ympärille mahtavan värikäs sateenkaari. Sateenkaari-pelin tarkoitus on syödä päivittäin viisi lapsen kourallisen kokoista annosta eri värisiä kasviksia, marjoja, hedelmiä. Jokaisesta annoksesta saa tarran. Jos saa viisi eri väriä kasaan päivässä saa pienen sateenkaaripalkinnon (joka ei ole karkkia!).
3. Hauskuus. Muotoile kasviksista pellen naama lautaselle. Tehkää juureksista juuresveneitä ja laittakaa uuniin. Pilko porkkana/kurkku/selleri/paprika ynnämuita tikkuja ja tee dippikastike. Tietenkin ruokaa kunnioittaen ja välttäen överiksi menevää ruoalla leikkimistä.
4. Piilottaminen. Laita makaronilaatikkoon pussillinen herne-maissi-paprikaa. Raasta jauhelihakastikkeen sekaan porkkanaa. Korvaa osa perunamuussin perunasta kukkakaalilla. Käytä mielikuvitusta ja ala hitaasti mutta varmasti lisäilemään ruokiin kasviksia.
5. Paine pois ruokailusta. Muistathan, että pakottamalla ja painostamalla ei saa lapsia pitämään kasviksista. Pidä ruokailutilanteet leppoisina ja kysele lapselta päivän kuulumisia. Siten ruoka menee helpommin alas kuin vahingossa. Toisin kuin lapsen suupaloja kytätessä leukaperät kireänä.
6. Älä mene vipuun. Moni vanhempi ihmettelee minulle, että lapsi syö kuulemma tarhassa/mummolassa/kylässä kasviksia mutta ei kotona. Mini-ihmiset ovat ihan mestareita fuulaamaan vanhempiaan. He kokeilevat maailman tappiin asti rajojaan, ”saanko periksi jos yritän tarpeeksi kovaa ja esitän että yökkään heti nähdessäni parsakaalin…” Meillä ollaan sillä lailla tiukkoja, että esimerkiksi jos tarjolla on perunaa, lihaa ja kasviksia, niistä koostettu lautasellinen syödään ensin. Sitten jos on vielä nälkä, santsata saa lihaa ja kasviksia, mutta lihan santsaus edellyttää kasvisten syöntiä samassa suhteessa. Näin ei synny tilannetta, että lapsi nirsoilee ruoan kanssa, mutta täyttää vatsansa perunalla/riisillä/leivällä tai muulla tärkkelyshötöllä. Älä myöskään toimi siten, että taistelet aikasi lapsen kanssa syömisestä ja hävitessäsi taistelun annat hänelle välipalakeksin. Lapsi ei näänny nälkään kahden ruokailun välillä, vaan jos ateria jää väliin niin luultavasti ne kasvikset sitten seuraavalla aterialla maistuvatkin.
7. Laita perusasiat kuntoon. On helpompaa, jos arkiruoka on pysyvästi terveellistä, ja herkut kuuluvat juhliin. On turha uskoa lapsen syövän mielellään maustamatonta jogurttia marjoilla, jos jääkaapissa on sokeroituja jogurtteja.
8. Makujen tutkiminen. Vältä itse puheissasi arvostelemasta ruokia akselilla hyvää-pahaa. Arvioi mieluummin lastesi kanssa, maistuuko ruoka makealta, suolaiselta, karvaalta, vai kenties happamalta. Onko koostumus pehmeä, kova, rakeinen tai sileä?

Smoothien valmistus on hauskaa lastenkin mielestä. Marjat kannattaa kerätä itse marja-aikaan, lasten kanssa tietysti.

 

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että helppoahan tämä ei ole, mutta johdonmukaisuus palkitaan. Toivottavasti te pienten lasten vanhemmat ette kuitenkaan syyllistä itseänne asioiden tolasta, vaan iloitsette pienistäkin askelista kohti terveellisempää arkea!