Yli kuusikymppisten ravitsemuksessa on monia erityispiirteitä, joihin olisi syytä kiinnittää huomiota. Hormonaalisia muutoksia tapahtuu naisilla vaihdevuosista alkaen. Miehetkään eivät välty ikääntymisen mukanaan tuomista hormonitasapainon muutoksista.

Jos ruokavalio on vinoutunut, alkaa iän karttuessa kasvaa riski sairastua metabolisen oireyhtymän mukanaan tuomiin sairauksiin ja vaivoihin. Ylipaino kertyy salakavalasti aineenvaihdunnan käydessä hitaammaksi ja liikkumisen vähenemisen myötä. Veren sokeri- ja rasva-arvot alkavat hälyttää. Verenpaine nousee. Uhkana on mm. kakkostyypin diabeteksen puhkeaminen, muut sydän ja verisuonitaudit sekä osteoporoosi.

”Suomalainen on perinteisesti
perunan ja soossin,
leivän ja pullan ystävä.

Funktionaalisessa ravintoterapiassa katseet käännetään yleensä ensimmäisenä suolistoon. Niin myös senioreiden kohdalla. Ikääntyneet kärsivät usein ummetuksesta. Toisaalta, ärtyneen suolen oireisto ei myöskään ole tavaton. Monesti ruokavaliota muokkaamalla saadaan suoliston toimintaa tasapainotettua. Suomalainen on perinteisesti perunan ja soossin, leivän ja pullan ystävä. Tämän tyyppinen ruokavalio saattaa kuitenkin olla ravinneköyhä, verensokeria nostattava ja suoliston toiminnalle epäedullinen.

Erilaiset närästysoireet ja refluksitauti vaivaavat ikäihmisiä helposti. Iän myötä kudosten kimmoisuus heikkenee, ja ruokatorven portti saattaa alkaa falskata. Tähän määrätään usein happosalpaajia. Ne lienevät joskus paikallaan akuutissa tilanteessa, mutta pitkään happosalpaajia ei tulisi käyttää. Ne estävät eräiden tärkeiden ravintoaineiden imeytymistä. Esimerkiksi B12-vitamiini ei imeydy happosalpaajia käytettäessä. Pitkäaikaisen käytön seurauksena syntyy puutostila, joka aiheuttaa muistihäiriöitä, masennusta, unihäiriöitä, hermostollisia oireita.

”Rasvan puutos voi johtaa
muistisairauksiin ja masennukseen.

Monet vanhukset syövät liian vähän rasvaa. Hyvälaatuinen rasva on erittäin tärkeää aivojen terveydelle. Rasvan puutos voi johtaa muistisairauksiin ja masennukseen. Monet iäkkäät ovat myös huolissaan proteiininsaannista. Proteiinin tankkaamisen sijasta olisi syytä tässäkin asiassa ensin tarkistaa suoliston kunto. Jos proteiini ei imeydy optimaalisella tavalla, ei tilanne parane määriä lisäämällä. Sama pätee muihinkin ravintoaineisiin, vitamiineihin ja hivenaineisiin.

Osteoporoosin ehkäisyssä on totuttu ajattelemaan, että tankataan maitoa. Luuston terveys on kuitenkin astetta monimutkaisempi prosessi. Rasvattoman maidon suurkuluttajilla onkin todettu osteoporoosia keskimääräistä enemmän. Ykkösjuttu olisi ottaa D-vitamiinia purkista, 100 mikrogrammaa päivässä. Viralliset suositukset ovat aivan liian alhaisia tänne pimeään Pohjolaan. Lisäksi ikääntyvän tulisi opetella syömään kasvisvoittoisesti, jotta saamme tasapainotettua elimistömme happamuutta. Viljatuotteet ovat usein turhan suuressa roolissa lautasella. Tämä yhdessä kasvisten vähäisen määrän kanssa altistaa kudosten happamoitumiselle. Elimistö alkaa korjata tilannetta purkamalla kehon suurinta emäsvarastoa, luustoa.

Mikäli ikääntyvien ravitsemukseen kiinnitettäisiin huomiota ennaltaehkäisevästi ja panostettaisiin elintapasairauksien hoitamiseen ravintoterapian ja elintapavalmennuksen keinoin, säästäisi yhteiskunta miljoonia. Nyt kuitenkin mieluummin maksetaan tätä laskua hoitamalla lähes puolta miljoonaa kakkostyypin diabeetikkoa kalliilla lääkityksillä. Päälle tulevat vielä muut sydän- ja verisuonisairaat, osteoporoosin aiheuttamien murtumien hoito kalliilla rahalla, puhumattakaan erilaisten liitännäissairauksien aiheuttamista kustannuksista.

Ajatuksiani aiheesta julkaistiin Keski-Uusimaa -lehdessä 23.02.2017.